Rosoja

(säv. W. Ekroth, san. J.Räisänen)

 

Seisottiin pitkän suoran päässä

ei uskottu että jaksetaan

mennä päästä päähän

aina uudestaan ja uudestaan

 

Lyötiin varpaat kantoon

kaaduttiin ja huudettiin

hajalle paiskottiin

toisinaan turpiin otettiin ja otettiin

 

Jokaisella on säröjä sielussaan

vaikka ne pidetään piilossa

täydellisessä seurassa

on pakko pysyä kasassa

 

Ei kai sittenkään voi

elämää rosoitta elää

jokaisella on kai

säröjä sielussaan

niistä puolet tarvittiin

meidät kauniiksi laittamaan

lopuilla saatiin meidät toisiimme takertumaan

 

Levinneet meikit kasvoilla

multaa varpaissa

liian ohuessa mekossa

talvipakkasessa olit täydellinen

 

Kaikkein eniten koskettaa

kun joku uskaltaa satuttaa

itse luomaansa kuvitelmaa

kun ei pinta ollutkaan kaunista

 

Ei kai sittenkään…

 

Silloin oli kaunista

kun kiivettiin korkealle

aurinko laski juuri

kun me olimme siellä