Kääntöpuolet

(säv. & san. W. Ekroth)

 

Toisinaan todellisuus kolahtaa

lujempaa kuin kukaan arvaakaan

se mitä luulin rauhan tyyssijaksi

voi koituakin kuolemaksi

 

Kun vihan valtakunnasta kajahtaa

enkelit mun ympäriltä kavahtaa

ja lempeimmänkin hymyn kääntöpuolella

saattaa julmuus kukoistaa ja huolella

 

Taas meitä kannetaan

autoon mustaan

se mitä meistä jää

valkea liina taisi peittää

 

Tämä on elämää

se kyytiä kylmää

tarjoaa jokaiselle

Lähdetäänkös ajelulle?

Et pääse valkkaamaan

mitkä kortit täällä saa

et voi valittaa,

sinäkin pääset

kylmään kuoppaan makaamaan

 

Mun pitäis elämästä jotain jo ymmärtää

ettei kaikesta hyvää jälkeä jää

eikä tien varrella viittovaan

avuttomaan sokeasti luottaa saa

 

Taas meitä kannetaan…

 

Tämä on elämää…